perjantai 31. elokuuta 2012

Lämmityskustannusten pähkäilyä


Syksy kolistelee jo portailla, yhtenä yönä on ollut jo puolen asteen verran pakkastakin. Herukat ja vadelmat ovat kypsiä ja pihlajat notkuvat punaisten marjojen painosta. Päivisin Rataharjulla on vielä lämmintä ja talo lämpiää vielä enimmäkseen auringossa ihan itsekseen, mutta jotta herukoiden ja vadelmien lisäksi myös kesän lämpö säilyisi ensi kesään on aika kaivaa pari villasukkia esiin ja ryhtyä miettimään lämpimänä pysymistä: Se on nimittäin se aika vuodesta täällä Rataharjulla, kun pitäisi tilata lisää lämmitysöljyä maan alla olevaan säiliöön. Talossa on siis öljylämmitys. Poltin meillä on Oilon Junior Pro 2000-luvulta ja kattilana vuosimallin 1977 Etna Mini Super 180l kaksoispesäkattila. Ne ovat paperilla "teknisen käyttöikänsä päässä" molemmat, mutta tarkastettu nyt heinäkuussa ja huollettu elokuussa ja näiden kahden huoltomiehen mukaan molemmat laitteet ovat täydessä iskussa ja kestävät näillä näkymin hyvinkin vielä muutaman vuoden. En siis aio nyt mennä perse edellä puuhun ja kiirehtiä vaihtamaan öljylämmitystä pois vain miettiäkseni sitten yösydännä jonkin tulevaisuuden vuoden helmikuun -35'C pakkasilla pannuhuoneessa väsyneenä, kiukkuisena ja persaukisena temppuilevien, rikkinäisten tai toimimattomien laitteiden äärellä, että oliko pakko hätäillä, vaan haluan rauhassa pureskella asiaa ja räknäillä että mikä se oikeasti kannattaa. Tosiasia on se, että näillä leveysasteilla mikään lämpöpumppuratkaisu ei tuota ilmaista lämpöä 24/7/365, vaan parhaatkin käyttävät talvella myös sähköä lämmön tuotantoon, huolimatta siitä mitä mainokset lupaavat. Sen lisäksi, mikäli satsaan 20k€ lämmityslaitteistoon, niin soisin sen ydinkapistusten kestävän moitteetta yhtä kauan kuin tuo niin tunnollisesti talon lämmityksestä parhaillaankin huolehtiva vanha kelpo Etna, toisin sanottuna vähintään siihen asti kunnes jään eläkkeelle ja vielä muutaman vuoden ylikin. Maalämmöstä en näin kauniita asioita ole vielä kuullut, kylläkin paljon selityklsiä sille miksi "sen toisen valmistajan" laitteet hajoilevat ja temppuilevat, ovat väärin mitoitettuja eivätkä vastaa tarpeita, ja tietty se on aina "se toinen valmistaja" jonka laitteiden kanssa on ongelmia. Markkinamiehet tietysti lupaavat kolme kaunista, yhdeksän hyvää ja kymmenen vuotta puoli-ilmaiseksi "jos teet sopimuksen nyt". En osaa heitä moittia; niin lupaisin minäkin jos leipäni olisi lämpöpumppukaupoista kiinni.


Toisaalla taas lämmitysöljyn hinnat on pilvissä ja jatkavat nousuaan. Rataharjulla öljyn kulutus on aiempina vuosina ollut kahden aikuisen taloudessa noin 3000 litraa vuodessa eli nykyhinnoilla reilu 300 euroa/kk. Meillä on nyt kesän aikana vaihdettu suihku uuteen termostaatilla varustettuun, asennettu sekoitusventtiili pannuhuoneeseen, puhallettu yläpohjaan 35cm selluvillaa, huollettu kaksoispesäkattila puulämmitystä silmälläpitäen, ja 24 i-m2 kuivaa koivuhalkoa toimitetaan tontille lokakuun alussa. Kolme Porinmattia odottavat asennusta, ja jotta kaksoispesäkattilassa tohtii sitten kunnolla puuta polttaa, niin pannuhuoneeseen asennetaan pari 500l aurinkovaraajaa (toistaiseksi ilman aurinkokeräimiä kun ei niillä kaamostalven keskellä mitään tee) ja selvästi viimeisiään vetelevä yläkerran pikkukeittiön komeroon sijoitettu avopaisuntasäiliö vaihdetaan lattiakaivolla varustettuun pannuhuoneeseen sijoitettavaan uuteen kalvopaisuntasäiliöön ennen kuin alakerran keittiössä alkaa satamaan vettä välipohjan läpi. Minun tuurilla se sattuisi kuitenkin keskellä yötä ja viikonloppuna, ja välipohjan kastumisen lisäksi kumminkin hajottaisi jotain muutakin olennaista, joten parempi vaihtaa kuin katua. Samalla kun paisuntasäiliön vaihdon ja varaajien asennuksen vuoksi koko verkosto joudutaan joka tapauksessa tyhjentämään, vaihdetaan vesikiertoisten pattereiden kaikki venttiilit termostaattisiin ja koko komeuden kruunuksi vanhan Jämä Amimat-lämmönsäätimen tilalle asennetaan uusi Ouman-lämmönsäädin vielä ennen kovimpia pakkasia. Lisäksi marras-joulukuussa on suunnitelmissa muurauttaa pönttöuuni olohuoneeseen, kun löysin erinomaisessa kunnossa olevat vanhat kuoret luukkuineen sopuhintaan. Näillä toimenpiteillä öljyn kulutus todennäköisesti laskee, ja mahdollista on sekin että lämmitysenergian tarvekin hieman tippuu kun sekoistusventtiilin ja uuden suihkun asennuksen jälkeen kattila ei enää hölvää kaikkea kuumaa vettä kerralla, eikä yläpohjasta enää lämpö karkaa niin helposti.


Lämmitysenergian tarve tässä talossa on aiempina vuosina kahdella hengellä ollut noin 30 000kWh/v, se saadaan kun litra öljyä vastaa 10kWh energiaa. Se 30 000kWh on Rataharjun lähimenneisyydessä tuotettu öljyllä. Öljyllä lämmitysenergian hinta on tällä haavaa noin 12 snt/kWh. Ensi talveksi koivuhalkoa tulee siis 24 i-m3, ja hyötysuhteella 75% se tuottaa noin 24240kWh ja tuolla hyötysuhteella puulla tuotetun lämmitysenergian hinnaksi muodostuu 5,94snt/kWh. Sikäli mikäli poltan tuon määrän puuta vuodessa tarvitsen vielä noin 6000kWh öljyllä tuotettua lämmitysenergiaa, mikäli energiankulutus pysyy samalla tasolla aiempiin vuosiin verrattuna. Öljyllä tuo 30000kWh maksaa noin 3600€, yhdistelmä puulla 24000kWh+6000kWh öljyllä maksaa noin 2200€. Aika paljon halvempaa on tuo puun polttaminen, taidankin siis tilata vain kuution öljyä ja muistutella itseäni tuosta laskelmasta silloin kun talvella tuntuu, ettei millään kehtaisi raahautua pannuhuoneeseen lappamaan puita uuniin. ;)

Jos saan nykyisellä öljylämmityslaitteistolla ja yllä kerrotuilla toimenpiteillä öljynkulutuksen putoamaan kolmannekseen edellisten asukkaiden lukemista se tietää vuodessa noin 1400 euron säästöä lämmityskustannuksissa -- siis se reilu tonni vuodessa  säästyy sittenkin kun olen ostanut ne 24 i-m3 polttopuuta á 45€. Tuosta pikaiseen laskettuna ja kotitalousvähennys huomioiden lisäeristäminen, Porinmatit asennuksineen ja pönttöuunin muuraus sekä sekoitusventtiili ja varaajat sun muut härpäkkeet ovat maksaneet itsensä takaisin alle viidessä vuodessa, kun niiden käytöstä ei tule yllättäviä lisäkuluja sähkölaskun muodossa ja puuta saan aina jostain sopuhintaan. Siinä ehtii hyvin miettiä mikä on se toimivin lämmitysmuoto tulevaisuudessa. Mutta sitä ennen minun pitää päättää millaista juotavaa wanhalle kelpo Etnalle ja kaverilleen Juniorille ensi talvena tarjoan. Se onkin helpommin sanottu kuin tehty.

torstai 30. elokuuta 2012

Näkymätön remontti osa #1, eli pientä säätöä yläkolmiossa

Tänään on laitettu yläkolmio kuosiin. Lähtökohdat olivat seuraavanlaiset: Yläpohjassa oli ennestään 20 senttiä kutterinlastua ja purua, jonka päälle noin kolmanneksen alalle eteläpäätyyn oli lisätty 15 cm lasivillaa ilman höyrysulkumuoveja. Piippua ei oltu paloeristetty mitenkään vaan purut olivat piippua vasten. Yläkolmion tuuletus hoitui miten hoitui 10 cm tuuletusraon kautta sivuvintteihin ja sieltä räystään alta tuuman korkuisten kattotuolien välisten rakojen kautta. Saumapeltikaton nauloista oli muutama naula noussut ylös.
Edellä mainituista lähtökohdista tuumailin, että jos jostain meinaa lisäeristää ja lisäeristämällä lämmityskuluja tällaisessa talossa pienentää, niin luonnollisesti merkittävin kohde on yläpohja, koska lämmin ilma nousee ylöspäin. Yläpohjan purut ja rakenteet ovat kuivia ja kunnossa, mutta lasivilla oli osin mustunut ja ajatuskin lasivillasta tuollaisessa paikassa ilman höyrysulkuja suorastaan puistatti. Paloeristyksen puuttuminen piipun ympäriltä ei sekään ollut kiva ajatus, kun kaksoispesäkattila on nyt huollettu puulämmitystä ajatellen ja tulisijoja on tulossa talven mittaan neljä lisää. Katon ja yläpohjan kuntoa ajatellen yläkolmioon nousevan ja tulevina talvina myös piipusta puulämmityksen myötä hohkaavan lämmön on hyvä päästä tuulettumaan kunnolla.
Eristemateriaaliksi valitsin puhallusvillan ja niistä vain hengittävät eristeet tulivat kyseeseen, koska meillä ei ole eikä edes tule mitään höyrysulkuja; minusta pahvilaatikossa on paljon helpompi hengittää kuin muovilootassa.
Koska en itse katolle kiipeä, annoin työn ulkopuoliselle. Tekijän valintaan vaikuttivat sellaisetkin seikat kuin vanhat lapetikkaat ja talotikkaat, ja se että piippu lähestulkoon halkaisee yläpohjan kahtia ja eteläpäädystä pohjoispäätyyn pääsee ryömimällä piipun vierestä jos ei ole mikään kolossi. Uudet tikkaat ovat tulossa jossain vaiheessa kun sadevesijärjestelmä asennetaan, siihen asti mennään noilla kun nuohooja ei niistä napissut. Kysyessäni tarjouksia kuulin jos jonkinlaista, ja pari firmaa nauroin haitarille: Toisen ehtona oli nykyaikaiset metalliset kattoturvatuotteet ennen kuin miehet menevät katolle laisinkaan, eivätkä he olisi millään tavalla osallistuneet yläpohjan tuuletuksen kohentamiseen, piipun paloeristyksiin ja lasivillan poistoon katon kunnon tarkastamisesta puhumattakaan, vaativat myös tuulenohjainten asennuksen itse ennen kuin ryhtyvät töihin, ja toinen firma oli sitä mieltä, että kattoon pitää tehdä toinenkin luukku jotta kulku pohjoispäätyyn helpottuu. Tämä on minun talo, ja siinä kohti kun minun talossa ruvetaan ammattimiesten voimin jotain tekemään ei minun talossa tosiaankaan tehdä vain osaa hommista vaan se laitetaan sitten kerralla kuntoon ja sillä hyvä, enkä todellakaan rupea tekemään kattoon toista miehenmentävää reikää siksi ettei joku arka remppareiskaparka vaan joudu menemään kontilleen... No, valinta ei ollut vaikea ja sopiva firma löytyi kivuttomasti, sopivaan hintaan ja semmoisella meiningillä että äijät tulevat paikalle sovittuna aikana, tekevät työt sovitulla tavalla sovittuun hintaan ja vielä siivoavat jälkensä, eikä heidän kanssaan edes joutunut taittamaan peistä siitä miten "kaikki rintamamiestalot on rakennettu väärin", päinvastoin, olimme hyvinkin samoilla linjoilla alusta lähtien.
Rekka siis ajoi pihaan sovittuun aikaan tänään aamupäivällä. Miehet korjasivat talotikkaat turvallisemmiksi, poistivat lasivillan, eristivät piipun palovillalla, puhalsivat 30 cm selluvillaa yläpohjaan, tarkistivat katon kunnon ja korjasivat mitä oli korjattavaa, tekivät yläkolmioihin molempiin päätyihin 200x200mm tuuletusaukot, kiinnittivät niihin ritilät ja veivät poistetut lasivillat pois. Sivuvinteillä ei ummehtunutta ennenkään ollut, mutta silti siellä huomaa jo miten ilma yläkolmiossa kiertää nyt paremmin ja on raikkaampaa, ja luonnollisesti nykyinen 55 cm eristekerros yläpohjassa aiemman 20 cm sijaan näkyy mitä todennäköisimmin pienempinä lämmityskuluina. Minulle jäi vain sivuvinttien lakaiseminen, sinne kertyi kevyt eristepölykerros mutta paljon vähemmän sotkua siellä oli kuin etukäteen ounastelin, joten hyvillä mielin ne siivoan. Ainut ulospäin näkyvä muutos ovat yläkolmioon lisätyt valkoiset tuuletusritilät, jotka nekin saanevat ulkomaalauksen yhteydessä saman värin kuin talokin.

sunnuntai 19. elokuuta 2012

Tuntipalkkainen kirvesmies lehti-ilmoituksella?



Hupia vaihteen vuoksi, nauroin niin vedet silmissä kun liippasi läheltä; meil hirmut on samaa rotua kuin tuon videon "työnjohtaja".

perjantai 17. elokuuta 2012

Nyt on saunapohdiskelun vuoro!

Meillä on kellarisaunassa vanha Misan puulämmitteinen kiuas, jonka löylyistä nautin minäkin, jokivedellä pesty ja wanhassa savusaunassa pilalle hemmoteltu nirppanokka, joka ei rivitalon vuokrakolmion sähkökiuasta lämmittänyt kuin kerran koko neljän kuukauden asumishistorian aikana. Siispä Misa on ja pysyy niin kauan kuin se kestää. Aikanaan tilalle tulee Narvin Stony tai Misan Kivinen, koska talon ainoa suihku on lämmityslaitteettomassa löylyhuoneessa niin se on lyömätön etu kun tuollaisen valtavan, kauniin kivikasan 200kg massa riittää pitämään löylyhuoneen lämpimänä pitempään. Nyt kuitenkin Misalla mennään, ja saunan tuunaus on meneillään. Hioin vanhat lauteet hiomakoneella jo keväällä niin puhtaiksi kuin suinkin, tuntui jotenkin niin haljulta peseytyä tilassa jossa oli sen näköiset lauteet. Ennen-kuvaa ei valitettavasti ole koska tavalliseen tapaani toimin ensin ja ajattelen sitten eikä siinä kohti käynyt kamerat ja kuvat pienessä mielessäkään. Lauteet olivat lähtökohtaisesti muuten kunnossa mutta lika pinttynyt pintaan niin tiukkaan että vaalea puu oli rusehtavan harmahtavaa eikä vaalennut millään muilla keinoilla. Hiottuani lauteet käsittelin ne Tikkurilan Supi Saunavahalla, ja ne on kuulkaas hyvät! Nikkaroin vaan vielä kaiteen ja ylä- ja alalauteiden väliin irrotettavan väliritilän, niin sitten lauteet ovat turvallisetkin. Olenkin tässä pohdiskellut jos sen kaiteen ja mahdollisesti väliritilänkin tekisi vanhoista heinäseipäistä. Suihkun kävivät putkimiehet vaihtamassa vanhasta enemmän bideesuihkua muistuttavasta kylmää ja kuumaa vettä täysin arvaamattomasti annostelleesta suihkusta ihanaan Grohe Euforia-sadesuihkuun. Varsinainen syy putkimiesten käynnille oli uuden pyykkikoneliitännän asentaminen kellarikerrokseen, tarkemmin ottaen saunakammariin, talossa kun ei ennestään ollut pyykkikoneliitäntää, ellei sellaiseksi lasketa yläkerran pikkukeittiön tiskialtaiden vesihanan irrottamista ja pyykkikoneen liittämistä siihen. Minä en uskaltanut ajatellakaan pyykkikonetta tilassa, josta käsin pyykkikone olisi vahingon sattuessa kastellut pomminvarmasti koko talon likomäräksi yläkerrasta kellariin asti. Siispä järkevin ratkaisu olemassa olevien tilojen puitteissa oli vetää saunan suihkuliitännästä putki seinän läpi saunakamarin puolelle ja poistoletku saunan lattiakaivoon, näin mahdollisen vesivahingon sattuessa kastuu vain kellarikerros jossa on betonilattia. Samaan syssyyn se meni sitten suihkunkin vaihtaminen ja pannuhuoneeseen ämpättiin uutena tulokkaana sekoitusventtiili tasaamaan kylmän ja höyryävän kuuman veden vaihteluita ja lämpimän veden riittävyysongelmaa. Jotta kaikki ei kuitenkaan menisi kuin Strömsössä, niin uuden suihkusekoittajan termostaattipa ei sitten toiminutkaan, syyksi paljastui se että vanhastaan kylmä ja kuuma vesi oli viety pannuhuoneesta kiviseinän läpi saunan puolelle väärin päin, kylmä vasemmalla ja kuuma oikealla eikä nykyaikainen termostaattisekoittaja ymmärtänyt moista pelleilyä vaan antoi joko jääkylmää tai tulikuumaa vettä vailla välimuotoja. Lääkkeeksi seinän purkamisen sijaan kävi pannuhuoneen puolella suoritettu operaatio jossa kylmä- ja kuumavesiputket liitettiin päittäin, uhkana oli että sitten muualla talossa kylmä vaihtuu kuumaksi ja kuuma kylmäksi vaan jotenkin mystisesti muut hanat toimivat edelleen oikein päin. Siispä loppu hyvin kaikki hyvin, kuumaa vettä tulee silloin pitää ja sieltä mistä pitääkin, sekoitusventtiilin myötä myös veden lämpötilan arvaamaton vaihtelu ja ongelmat lämpimän veden riittävyydessä poistuivat. Ja se sadesuihku! Se toimii kuin unelma, aivan kuin lämmin sade iholla, oi sitä euforiaa!

Saunan seinä- ja kattopanelit ovat tummuneet likaisenruskeiksi nekin, yritän saada ne hiottua ja vahattua samalla tökötillä kuin lauteetkin, jos vaha ei kokeilutilkkuun tartu kunnolla niin pintaan tulee Supi Arctic-saunasuoja, sävynä Nuuk, Kemi tai Alta, riippuen siitä miltä nuo näyttävät elävässä elämässä. Mikäli sävytetyllä saunasuojallakaan jälki ei vastaa odotuksia niin sitten lähtevät vanhat panelit veks ja vaihtoehtoja on sen jälkeen kaksi, joko kivipinta johon on kiinnitetty muutama passeli lauta taikka heinäseiväs selkänojaksi, tai paneloitu seinä johon on fiksattu systeemi johon saa heinäseipäät taikka saunatyynyt kiinni selkänojan virkaa toimittamaan. Saunan muurin rappaukset karisevat ja kiukaan liitäntä hormiin on kärsinyt aikojen saatossa joten niiden korjaus on edessä lähiaikoina, toimeen tarttuminen odottaa vaan päätöstä siitä että haluanko siihen tasaisen kalkkimaalatun laastipinnan vai luonnonkiviä.

Saunakamarin ja saunan betonilattian taidan vain maalata vesihöyryä läpäisevällä maalilla jotta se on jatkossa helpompi pitää puhtaana, kivilaattakin on käynyt mielessä ja sen vaihtoehdon kartoitus on kesken. Joka tapauksessa on selvää että mitään huippumoderneja ratkaisuja sinne ei tule, ei myöskään vesieristyksiä, kosteussulkuja tai muovipintoja edes muovisten saunaritilöiden muodossa, vaan perinteisen puurallat pitämään varpaat talvipakkasellakin lämpiminä. Lattiarakenne on maanvarainen laatta, ja kun se on toiminut hyvin ja ongelmitta sellaisenaan jo 55 vuotta niin en näe mitään syytä ryhtyä sitä tässä kohti purkamaan. Jos kellariin myöhemmin tulee enemmän säännöllisesti lämpimänä pidettävää tilaa niin sitten otetaan ja tehdään kunnolla salaojat, sokkelin lisäeristys salaojittavalla eristeellä, piikataan vanha lattia auki, sinne asianmukainen rakenne salaojittava eriste mukaanlukien, uusi valu ja lattialämmitys jonka päälle luonnonkivilaatta, mutta se ajatus on "jos sitten joskus"- asteella, ja voi puolestani siellä tällä erää pysyäkin.

Vanha ruskea Kota-muuripata tuli maalattua mustaksi tuossa eilissäpäivänä, siitä kuvia hieman myöhemmin. Kiukaaseen on lasiluukku haussa sekä tunnelman vuoksi että käytännön syistä. Sauna valmiiksi tuunattuna tulee olemaan tunnelmaltaan hämyinen samaan tapaan kuin se minulle niin rakas wanha savusauna kauniina keskikesän iltana, toiveena on että siitä saisin omaan saunaani edes murusen samaa tunnelmaa, kun en itse savusaunarakennusta voi tänne tuoda. Pelkästään suihkussa käymistä varten vanha kirkkaalla luotikuvulla varustettu kattolamppu toki löytyy valaisemaan koko tilan, mutta saunassa kylpiessä pyrin saamaan valaistuksen sinne vanhan savusaunan tunnelman tasolle. Tila on kellarissa keskellä taloa ja siksi ikkunaton, joten valaistus on kiinni ihan siitä miten sen sisustaa. Ostin kiukaalle katseenvangitsijaksi Narvin valkoiset Kota-kiuaskivet. Kun lähes kaikki muu on tummaa ja savusaunamaisen hämyistä niin seassa on hyvä olla aksentteja korostamassa tätä hämyisyyttä, savusaunassa se on ikkunasta ja räppänästä tulviva valo kesäiltana, minun saunassa valkoiset kiuaskivet ja kiukaan lasiluukku, ehkä joku lauteiden alle kätketty valaisin. Käytännön puolella lasiluukkua puolestaan puoltaa se, että talvisin jokapäiväistä saunanlämmitystä helpottaa, kun lasin läpi näkee kauempaakin syttyikö tuli ja palaako se vielä.

keskiviikko 14. maaliskuuta 2012

Lattiamietintöjä ja maalaushommien suunnittelua

Muutto on täydessä vauhdissa, melkoinen hulabaloo; entisen omistajan tavaroista on laatikkoihin mahtuvat jo viety, annoin niiden eteenpäin toimittamisen työkaverille, itsellä se olisi venynyt hamaan tulevaisuuteen. Omista roippeista suurin osa laatikkokokoisista tavaroista on jo oikeassa osoitteessa, huonekalut ja kodin viihde-elektroniikka ovat vielä vuokrakolmiossa mutta kaikenkaikkiaan tämä on tähän asti mennyt kivuttomammin kuin etukäteen kaavailin, siitä suuri kiitos taustajoukoille!

Kurkkasin tänään lattiaa peittävien kovalevyjen alle, raakalautaa näyttää olevan ainakin alakerrassa ja todennäköisesti myös yläkerrassa, joten taitaapi mennä laminaattihommiksi hela hoito, ellei sitten sitä saa hiottua ja maalattua siistiksi. Kulunut ja jokseenkin hapero kovalevy joka tapauksessa lähtee, se on ensinnäkin järjettömän liukas sekä huonokuntoisena hankala siivottava ja toiseksi se on niin ala- kuin yläkerrassakin sellainen vähemmän mieltäylentävän värinen currynruskea. Portaat yläkertaan ovat saman väriset, siihen lykätään uusi maali kunhan vähän lämpenee ilmat. Maalattu lautalattia olisi upea, ja sen päälle voisi harkinnan mukaan suojaksi lykätä ne Paradorin Trendtime-laminaatit, joita olen jo pitkään katsellut - joko savutammi, valkoinen tammi tai harmaa tammi tai sitten musta tai valkoinen Wine & Fruits. Parkettia tai lakattua puuta ei meille tule, sen verran kovassa käytössä meillä lattiapinnat ovat että moinen olisi silkkaa ajan ja rahan haaskausta, kestäisivät hyvän näköisinä hysteerisellä varomisellakin korkeintaan puoli vuotta. Ehkä myöhemmin remontin edetessä budjetti antaa myöten vaihtaa vanhat pontittomat laudat pontilliseen tammilankkuun, siihen sitten lipeä ja öljy sekä suopakuurausta pintaan.

Mietin myös josko maalaan myös kuistin sormipaneelit, aika kun on lakatun männyn patinoinut lähinnä tumman rusehtavan oranssin väriseksi. Toisaalta kuistin synkähkö likaisenruskea ilme voi hyvinkin muuttua mikäli maalaankin lattian ja ulko-oven, ja jos vaihdan kuistilta yläkertaan ja keskikerrokseen menevät ovet ikkunallisiksi. Ikkunallinen ulko-ovikin olisi varmasti mainio piristysruiske. Ruokailuhuoneen tummuneen valkoisen katon halltexit maalailen valmiiksi, sitä hommaa on näköjään jo aloitettukin, ja yläkerran ison makuuhuoneen seinät, oransseiksi maalatut, vaihtavat nekin värinsä viileämpään. Yläkerran pikkukeittiön seinistä lähtee päällimmäinen homeenvihreäksi maalattu tapetti veks. Näillä eväillä päästään alkuun sen verran että talo alkaa paitsi tuntua myös näyttää minun kodilta, ja isompaa remppaa on luvassa sitten aikanaan, eli ensi vuonna tai joskus myöhemmin kunhan olen ensin kunnolla tutustunut talooni.

sunnuntai 11. maaliskuuta 2012

Huomenna alkaa muutto

Se on maanantai 12.3.2012 huomenna, ja aamupäivän kuluessa saan avaimet talooni. Millään ei malttaisi odottaa että muutto on ohi!